Paluu kylmästä

Pitkän tauon jälkeen palaan aktiivisen bloggaajan rooliin. Lopetin, koska muut ja paremmat kirjoittajat nousivat lukuisina esiin. Halusin lepoa, ja vuodet lähes ainoana huutavana äänenä olivat väsyttäneet minut, mutta nyt koen välttämättömäksi herätä pyöreän pöytäni viereltä. Valtionsyyttäjä Mika Illman on, tosin huomaamattaan varmasti, asettunut de facto sensorin asemaan, ja meidän täytyy vain huomioida tämä. ja hän ja hänen virastonsa tukehtuu, ja koko maailma nauraa hänelle ja Suomelle. Tämän jälkeen hänen loppunsa on selvä ja varma. Virkamiehenä Mika Illman on ilmoittanut, että hänellä on tieto siitä, mikä on laillista ja mikä ei alueella, jonka valvontaa hän vaatii tiukennettavaksi, ja joka kuuluu hänen toimialaansa. Koska hän vaatii rangaistusten koventamista, on hänen virkavelvollisuutensa vastata asiasta epävarmojen, mutta ryhtymistä suunnittelevien kansalaisten tiedusteluihin. Lähettäkää jokainen internetkirjoituksenne ennen julkaisemista Mika Illmanin hyväksyttäväksi ja vaatikaa hänen kannanottoaan sen laillisuudesta erityisesti vaatien yksilöityjä ja tarkkoja perusteluita mahdollisille kielteisille päätöksille. Ilmoittakaa, että ellei vastausta saada kohtuullisessa ajassa, joka Internetissä 2000-luvulla mielestäni on viisi arkipäivää, katsotte tekstin implisiittisesti hyväksytyksi. Varustakaa teksti sitten merkinnällä "valtionsyyttäjän viraston hyväksymä". Tehkää menettelynne maailmalla tunnetuksi. Sivistyneen maailman on saatava tietää, että Suomessa lakia myös noudatetaan ja että valtionsyyttäjän virasto ennakkotarkastaa mahdollisesti epäilyttävät tekstit ennen niiden julkaisemista.